Syksyllä kirjoitin epäilyksistäni ennen uutta Avastin-pistossarjaa. Ja eihän ne asiat edenneet aivan kuin Strömsöössä. 

Aluksi kaikki näytti hyvältä. Kolmen pistoksen sarja sujui yllättävän hyvin verrattuna vuosien takaisiin kokemuksiin. Aikoinaan kärsin silmäkivusta muutaman tunnin kuluttua pistoksesta, joka meni muutamassa tunnissa ohi, mutta paheni jokaisella pistoskerralla. Nyt en kokenut mitään sellaista. Pystyin ongelmitta (etä)työskentelemään tietokoneella heti kotiin päästyäni.

Mutta pettymys vaani oven takana. Pistosten jälkeinen silmän kerroskuvaus paljasti ettei kokonaisvaikutus ollut riittävä. Tämän takia lääkäri halusi kokeilla kortisoni-pistosta (Triamcinolone).

Itse kortisoni-pistostilanteessa pelästyin. Vain alta minuuttia ennen pistosta minulle kerrottiin, että kortisoni näkyy pidempään näkökentässä. Ja shokki oli se, että pistos "pimensi" silmäni kokonaan. Siis näkö hävisi kokonaani! Lääkäri vakuutti sen olevan väliaikaista, ja istuessani käytävällä rauhoittumassa aloin nähdä valoa. Vei lopulta vuorokauden että tilanne alkoi kunnolla hellittää, ja vasta useamman päivän päästä alettiin lähestyä normaalia tilannetta. Uusi ja erilainen lääke, mutta tiedotus sen vaikutuksista ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Kahden viikon päästä oli tarkoitus mennä optikolle mittauttamaan silmänpaine. Kaksi viikkoa venyi neljäksi, koska elämässä oli runsaasti kiirettä eikä ongelmia ollut. Kun lopulta mittaus tehtiin, olikin paineet hurjat 53! Seuraavana aamuna TAYS-silmäpolille päivystykseen, pillerillä (Acetazolamide) ja uudella lisätipalla (Simbrinza) tilanne saatiin kuriin ja seuraavalla viikolla voitiin pilleri jättää pois. Lääkärin mielestä paineen pitäisi tasaantua kortisonin vaikutuksen heikentyessä.

Nyt jännittää, sillä huomenna on vuorossa taas kerroskuvaus. Ylihuomenna silmälääkäri. Huhtikuussa glaukoomatutkimukset.