Koko talven ja kevään jatkoin omaa henkilökohtaista painiani silmävaivani kanssa. Uskoin parempaan tulevaisuuteen, enkä kokenut suurta kirjoittamisen tarvetta, vaikka jossain takaraivossa  majaili yhä halu jakaa tarinaani.

Kevään aikana sain kolme Avastin-pistosta silmääni ja ne vähensivät turvotusta verkkokalvon alla. Nesteen poistuminen sai näköni paranemaan. Viime maanantaina 17.8. menin silmäpoliklinikalle rutiiniseurantaan. Yllätys oli suuri kun silmälääkäri tutkimusten jälkeen totesi verkkokalvon irronneen. En ollut sitä itse huomannut, koska irtoama sijaitsi vielä ääreisnäön puolella. Samalta istumalta sain silmäleikkausajan keskiviikoksi.

Olin hämmilläni. Palasin töihin ja tuntui todella epätodelliselta kertoa työkavereilleni lähteväni keskiviikkona useamman viikon sairaslomalle. Apteekista hain ennen leikkausta laitettavia tippoja, ja jäin odottamaan pitä tuleman piti.

Nyt tässä kirjoittaessani leikkaus on jo onnellisesti takanapäin, siitä lisää myöhemmin. Pitkä toipilasaika on alkanut, neljä viikkoa sairaslomaa, rasitus- ja ponnistelukielto. Lasiaisneste korvattiin kaasulla, mikä tekee näöstä erittäin huonon. Näon pitäisi kuitenkin parantua hiljalleen kaasun korvaantuessa lasiaisnesteellä.

Nyt aion taas palata siihen mihin tämä blogi aikoinaan perustettiin. Terapeuttiseen kirjoittamiseen.