Kaikki alkoi 28.7.2008. Ajoin töihin autolla toista päivää kesäloman jälkeen. Oli hieno sää ja aurinko tuntui kovin häikäisevältä. Itseasiassa niin paljon että en pystynyt pitämään oikeaa silmääni auki. Ajaminen oli hankalaa, mutta pääsin töihin. Töissä ja sisätiloissa olo helpotti. Vaiva toistui samalla tavalla kahden vuorokauden kuluttua. Nyt huomasin että osia näkökentästä vaivasi sotkuisuus. En pystynyt oikealla silmällä erottamaan esimerkiksi puiden lehtiä, ne olivat vain epämääräistä vihreää massaa. Kummallista oli se, ettei vaiva tuntunut rajoittuvan tiettyyn näkökentän osaan vaan riippui katsottavasta kohteesta. Töihin päästyäni myös tietokoneruudun katseleminen tuotti vaikeuksia.

Nämä vaivat toistuivat kohtauksittain. Oli päiviä jolloin niitä ei tullut, useimpina niitä oli. Kesto ja vaivan aste vaihtelivat, toisinaan 10 minuuttia, toisinaan puolipäivää. Vaivan ollessa päällä tietokonetyöskentely oli epämukavaa. Samanlaista häikäisyä kuin alussa autolla ajaessa tapahtui myös hyvin valaistuissa sisätiloissa. Ihmettelin mikä on vaivan syy ja olin odottavalla kannalla, josko oireet lakkaisivat.

Viikonloppuna puolitoista viikkoa ensioireista silmää vaivasi pahasti miltei kaksi kokonaista päivää. Vaimo suositteli vakavasti lääkäriä ja olin kyllä samaa mieltä. Heti maanantaina menin työterveyteen. Siellä muutamien kysymysten jälkeen todettiin, että olisi parempi ottaa silmälääkäriin yhteyttä, mutta se ei enää sisältynyt työterveyteen. Mehiläisestä (työterveyden tuottaja) silmälääkärin aika olisi löytynyt vasta kuun lopulla, julkiselle en edes viitsinyt yrittää mutta onneksi sain ajan optikkoliikkeen silmälääkärille tiistaiksi 19.8.

Oireet jatkuivat mutta eivät kuitenkaan pahentuneet pysyvästi sen yksittäisen viikonlopun jäljiltä. Lopulta koitti päivä jolloin pääsin silmälääkärille. Aluksi hän ei löytänyt mitään ihmeellistä, joten hän laittoi mustuaisia laajentavia tippoja. En ollut tiennytkään sellaisista, ja vasta nyt näkökyky todella menikin, ja lähinäkö muuttui aivan sumeaksi. Esimerkiksi kännykän käytöstä ei tullut mitään, koska en erottanut kännykän ruudulta yhtään mitään, täytyi pyytää vastaanoton neitiä valitsemaan minulle puhelinnumero. Odotin puolituntia tippojen vaikutusta, jonka jälkeen lääkäri jatkoi tutkimista. Nyt jotakin löytyi. Silmäpohjan veritulppa. Ei kuulemma mitään välitöntä (uutta) vaaraa, mutta asiaa olisi tutkittava lisää, joten silmälääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen TAYS:n silmäpoliklinikalle. Jäin hieman ymmälleni. Mitä tämä kaikki oikein tarkoitti. Raahaudun kotiin, sillä töihin ei ollut asiaa laajennettujen mustuaisten kanssa, koska lukemisesta ei olisi tullut mitään. Jäin odottamaan postia TAYS:sista. En arvannut, että tästä se odottamisen tuska ja epävarmuus voisivat vielä pahentua.